Storm on the Atlantic
A Young Immigrant Remembers

Billows smash fiercely on the heaving ocean!
The seasick vessel creaks as if in pain,
with everything lashed down,
or sliding ‘cross the decks.
Piano bench in the salon
does a slow dance around the floor,
and music pages fly across the room
like salty spray across the empty decks.
No one’s allowed outside.
Kids trudge uphill and run downhill
and, laughing, bump against the walls.
A giggling baby rolls across the floor.

That night a hollow silence fills the ship.
The wind howls above the dead engines.
Huge waves grab the frightened ship,
and roll it in a crazy, lurching jig!
The nauseous vessel shudders helplessly.
After two reluctant days of dance
once more the engines throb to life
and waves release the sick, exhausted ship.
The bitter soot from smoke stacks fills my eyes.
Again we’re on our way to Canada!

Myrsky Atlantilla
Nuori siirtolainen muistelee

Hyökyaallot paiskovat raivoisasti vellovaa merta!
Meritautinen laiva natisee kuin tuskissaan,
kaikki tavarat köysissä kiinni
tai kansilla valtoimenaan.
Kansisalongin pianotuoli
tanssii hidasta valssia,
ja nuottilehdet lentelevät
kuin pärskeet tyhjillä kansilla.
Ketään ei päästetä ulos.
Lapset pinnistelevät ylös ja kirmaavat alas
ja nauraen törmäävät seiniin.
Vauva kierii poikki lattian, kihertäen.

Sinä yönä ontto hiljaisuus täyttää aluksen.
Tuuli ulvoo yllä kuolleiden koneiden.
Isot aallot tarttuvat laivaan kauhistuneeseen,
kierittävät sen hulluun pyöritykseen.
Avuttomana vapisee laiva huonovointinen.
Vastahakoisesti valssaamme kaksi päivää
kunnes koneet käyntiin taas jymähtävät
ja aallot vapauttavat uupuneen laivan.
Piippujen kitkerä savu silmäni täyttää.
Taas oomme matkalla Kanadaan!